Niin kuin tänäänkin.
Pelkään että tulen katumaan sitä jälkeenpäin, mahdollisesti jo sen aikana. Mutta yritän nousta sen yläpuolelle. Se ei kuitenkaan ole niinkään iso asia, eikä kyse ole myöskään siitä etteikö luottoa olisi. Ja haluan antaa tämän.
Olla itse mukana, pitää hauskaa ystävien kanssa.
Turha tehdä asiasta sen kummempaa moraalista ongelmaa.
Noin yleisesti tästä päivästä olisi mahdollista myös potea syyllisyyttä, sillä mukana eivät ole kaikki keille se "kuuluisi". Yhtä haluan tietoisesti rangaista, vaikkei hän sitä koskaan tule tietämäänkään. Näin saan oman pienen vereltä maistuvan voittoni ja voin jatkaa eteenpäin. Toiseen olen jo pitemmän aikaa tehnyt henkistä välimatkaa, ja nämä hetket ovat yksi osa sen toteuttamista ja matkan pidentämistä.
Ratkaisuni on itsekäs, sillä päätöksen ei pitäisi olla yksin minun.
Mutta se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti