Ajattelin pistää tähän tämän kaiken. Koen syyllisyyttä siitä että mulla ei ole aikaa kellekkään ja tämän tekstin perusteella toivoisin että minua jaksettaisiin ymmärtää paremmin.
Olen töissä. Oikeissa töissä siis. Teen kahta vuoroa: 6-14 ja 14-22, vuoroviikoin. Inhoan sitä, koska rytmit on aina väärässä. Kun saat itsesi perjantaihin mennessä tottumaan, niin saman tien pitää lähteä kääntämään toiseen suuntaan. Miten kolmivuorotyöläiset ovat järjissään, is beyond me. Tällä hetkellä kouluttaudun myös lisä"virkaan". Otan työni vakavasti ja se on minulle tärkeämpää kuin "työ".
Olen myös toisissa töissä. Pajalla pakkaan levyjä, vinyyleitä ja paitoja ym. Levitän pahuutta maailmalle. Tämä tapahtuu kahdesti viikossa, joskus useamminkin. Tällöin ehdin vain pakkaamaan sille päivälle määrätyt tilaukset, jos niitäkään. Kaikki muu, kuten varaston järjestely ja organisointi olisi tehtävä muulla ajalla. Ja siihen sitä aikaa uppoaisi. Kun saat kamat järjestykseen, ensi viikolla tulee lisää tavaraa ja kaikki onkin taas sekaisin.
Satunnaiset keikkamyynnit sotkevat varaston pahiten, koska ei olisi aikaa vekslata myynneille roudattuja kamoja takaisin paikoilleen varastoon jotta ne löytäisi kun jatkaa tilausten tekemistä.
Opiskelen avoimessa yliopistossa psykologiaa ja yritän saada approbaturin. Minulla on aiemmilta vuosilta saavutuksena sosiaalipsykologian appro. Olen erittäin kiinnostunut aiheesta, ollut aina. Muuten en varmaan mitenkään päin jaksaisikaan sitä tähän päälle.
Luennot ovat kursseittain parin tai kolmen viikon mittaisia, jolloin ke ja to on n. 3,5h luentoja.
Aamuvuoroa tehdessäni pääsen ke töistä kahdelta ja suuntaan viideksi yliopistolle. Torstaina pääsen samoin kahdelta, suuntaan pakkaamaan levyjä ja sieltä viideksi yliopistolle. Luento loppuu n. 20.30. Nukkumassa pitäisi olla joka päivä viimeistään 21.00, koska nousen aamuisin 4.50 ja tarvitsen ainakin 7,5h unta toimiakseni normaalisti.
Iltavuorossa en pääse luennoille, vaan minun on katsottava ne myöhemmin netistä, johon menee sitten siis 7h viikonlopusta.
Iltavuorossa käyn pakkaamassa levyt ennen töihin lähtöä.
Minulla on kaksi kissaa, avomies, ja 4h+keittiö. Nämä kaikki vaativat osansa huolenpidosta.
Olen äärettömän tunnollinen ihminen, joka kokee esimerkiksi kotitöiden kasautumisesta ääretöntä ahdistusta. Jostain syystä tämä on pahin hirttosilmukan kiristäjä. Sairastan myös masennusta, kuten olen aiemmissa teksteissäni maininnut. Se, etten jaksa, pahentaa noidankehää.
Aloitin karppaamisen päästäkseni eroon sokeririippuvuudestani ja samalla ylimääräisistä kiloistani. Elämä on aiemmin mennyt aika lailla pikaruokalan puolella, joten nyt ruuan tekeminen on (jo edes se että tekee) haastavaa. Eikä voi ajatella että nyt jätän tekemättä, koska en ehdi ja ostan huomenna jotain töistä, koska sieltä on todella hankala saada sellaista ruokaa. Ruoka ei saa sisältää myöskään ruista, tomaattia, chiliä, valkosipulia eikä omenaa. Melkein jo naurataa itseänikin. En voi myöskään hakea kaupasta ennen töitä, koska mikään ei ole auki. Ja iltavuorossa taas en töiden jälkeen.
Kaikki pitää suunnitella etukäteen.
Esimerkiksi torstai, jolloin olen aamuvuorossa, pakkaamassa ja luennolla. Olen täysin kiinni tekemisissäni 4.50-21.00. Tämän päivän ruoka on siis tehtävä edellisenä päivänä, ke, jolloin pääsen töistä 14.00, menen tekemään eväät töihin torstaille (x2) ja luennolle ( x1 ke ja x1 to) ja perjantain eväät töihin (x2). Ja sitten luennolle.
Olen syksyllä keikalla, johon minun on valmistauduttava ja treenattava aina kun aikaa jostain liikenee.
Minun pitää lukea kirjallisuustentteihin KAIKEN AIKAA.
Haluan osallistua erääseen minulle ehdotettuun kirjoituskilpailuun minulle tärkeästä aiheesta.
Aikaa on syksyyn.
Minun pitäisi harrastaa liikuntaa.
Minun pitäisi nähdä ystäviäni, kummilapsiani. Minä haluaisin nähdä kaikkia ja usein.
Minulla pitäisi olla aikaa vanhemmilleni ja isovanhemmilleni jotka kaipaavat minua ja minä heitä.
Minulla pitäisi olla aikaa autoni huoltoon.
Minulla pitäisi olla aikaa kirjoittaa, sillä en suostu kuolemaan ennen kuin olen julkaissut romaanin.
Minulla pitäisi olla aikaa puolisolleni (+kissoilleni).
Minulla pitäisi olla aikaa kodilleni.
Minulla pitäisi olla aikaa itselleni.
Minulla pitäisi olla aikaa rentoutua.
Nukkua.
Elää.
....iiih rintakipuja.
